SARA // HOUSEFIVE

Irlantilaisten naisten idoli.

19.9.2017
Miehellä alkoi lauantaina loma ja kauhean epäkätevää tämän blogin kannalta, kun nyt hän haluaa viettää mun kanssa aikaa :D Hehe, tosiaan mulla menee aina ihan pasmat sekaisin, kun en saa näitä hiljaisia aamuja itsekseni aikatauluttaa jumppailujen ja kirjoittamisen ja muiden juttujen kanssa. Tämäkin teksti pyörinyt mielessä jo päiväkausia ja ehkä hyväkin niin. Olen mietiskellyt oikeastaan, mitä haluan aiheesta sanoa. Nyt lykkäsin Liamin jatkamaan vierashuoneen rymsteerausta, minkä jo tuossa aloitin ja sen jälkeen hän saa heilua yläkerrassa porakoneen kera ;)

Mutta sitten aiheeseen.



Välillä mä koen olevani täällä Irlannissa aika ulkopuolinen, mutta samalla tiedostan, että en itse hirveästi tee asian puolesta, että esim. lukisin paikallisia lehtiä taikka katsoisin Irlantilaista televisiota.  Tietenkin mulla on Irlantilaisia kavereita ja ystäviä ja sukulaisia ja sellai pintapuolisesti tiedän mitä täällä tapahtuu, mutta todellisuudessa suurin syy on vissiin se, että koen olevani vain niiiin erilainen, kuin esimerkiksi Irlantilaiset naiset. Tämä on ollut vahvuutena silloin, kun tapasin mieheni ;)

Minkälainen sitten on Irlantilainen nainen? Mitä teille tulee mieleen? Vuosia sitten, kun mä en vielä edes ollut tavannut Liamia, mä ajattelin, että Irlantilaiset naiset ovat sellaisia kiharapäisiä pisamaisia luonnonlapsia. Todella down to earth ja muutenkin naturelleja. Olin suorastaan ällikällä lyöty, että tämä kaikki on oikeastaan eeeerittäin kaukana todellisuudesta.

Tietenkin luonnonlapsiakin täältä löytyy ja ei tietenkään voi yleistää sataprosenttisesti, mutta kyllä täällä valtaosa naisista on harvinaisen samasta purkista. Jos oikein karrikoimaan lähdetään, on oikein oiva esimerkki modernista irlantilaisesta naisesta tämä Pippa O'Connor. Hän on toiminut mallina ensin ja sittemmin perustanut suositun blogin ja hän on - ainakin omien kaverieni - suuri idoli. Joskaan en hänen blogiaan ole lukenut taikka muuten häntä seuraillut, tuli tämä kirja vastaan kirjastossa ja päätin sen hetken mielijohteesta lainata. Että pääsisin vähän paremmin sisään tähän irlantilaisen naisen ajatusmaailmaan.

Pippan kirja ei sinällään nyt ollut mitenkään mullistava; aikalailla tavallisia tyyliohjeita, meikkausohjeita ja ihonhoito-ohjeita, mutta samalla hymyilytti kuitenkin. Ne pienet niksit, mitä hän vähän erilaisina juttuina tarjosi, ovat kyllä parilla kaverillani ehdottomasti käytössä :)



Pukeutumistyyliltään irlantilaiset naiset ovat naisellisia, huoliteltuja ja noh, vähän tylsiä. Sana neat [sievä] tulee omaan mieleeni. Se mikä on kiva juttu, on että yleensä tuntuu, että täällä pidetään vaatteista ja kengistä hyvää huolta, joskin laadullisesti vaatteet suosikkiliikkeissä Penneysissä/Primarkissa ja Dunnes storesissa ovat aika surkeita. Oikeastaan suurin syy lienee, miksi kulahtaneita vaatteita ei juuri näe, on se, että ne viskataan aika surutta roskiin taikka hyväntekeväisyysboksiin, koska edellä mainituista kaupoista saa uuden asukokonaisuuden hyvin halvalla. Toisaalta ainakin oman lähipiirini naiset kyllä esim. pyykkäävät vaatteensa todella huolellisesti ja 5 euron paita voi toisaalta säilyä vuosiakin siistinä. 

Arkisin täällä näkee naisia joko aika tuollaisissa sievissä blouse-tyylisissä viskoosi-paidoissa, tummissa farkuissa ja nilkkureissa taikka sitten päällä on active wear, vaikka ei olisi aikomustakaan jumpata (katsokaa tämä mainio video, koska tämä kuvaa mun mielestä niiiin hyvin menoa täälläkin, vaikka video lienee austraalialainen). 

Mutta vaikka päiväsaikaan täällä näkyisi aika tavallisen näköisiä naisia, tuntuu, että kaikilla paikallisilla naisilla on erikseen juhla-look. Ja jestas se juhlalook voikin olla vaikka kuinka glamorous. Tässäkään ei todella koko taikka ikä sano mitään, vaan naiset todella panostavat meikkiin, hiuksiin (käyvät juhlia varten kampaajalla yleensä aina), juhla-asuihin ja koko asukokonaisuus on harkitusti mätsäävä järkkykorkeineen korkoineen ja supernaisellisineen mekkoineen. Ja on todella värikästä; syvää keltaista, aniliinin punaista, sänkönsinistä. Ja tietysti joka häihin ja ristiäisiin melkein ostetaan uusi asukokonaisuus. Näitä kemuja täällä tuntuu olevan vaikka kuinka, koska usein esim. häiden afterseille (eli virallisten ruokailujen jälkeisiin bileisiin) kutsutaan kaikki kumminkaimat ja merkkisynttäreitä juhlitaan usein isolla porukalla miltei yhtä näyttävästi. Ristiäisiin pistetään parhaan bilelookit ja jopa sunnuntain kirkonmenoihin naiset pukeutuvat tavallista näyttävämmin, joskaan ei nyt ehkä ihan niin valtavan korkeisiin korkoihin ja tekoripsiin.

Pippan tyyli ja vallitseva tyyli-ihanne muutenkin on huoliteltu footballer's wife-tyyli - ehkä tiedätte mitä ajan takaa. 


Mutta, kuten sanoin - tämä on tietysti vain mun mielipide, mutta mä kaipaan enemmän kaikessa kontrastia ja särmää. Mun tyyli-ihanne lienee enemmän pariisilainen huolittelemattoman elegantti ja taikka lontoolaisen boheemi. Ja tietysti cool skandinaavinen selkeys, yksinkertaisuus ja luonnolliset materiaalit. 

Irlantilaiset naiset muutenkin pitävät heikkoutensa ja omat asiat ja omina asioinaan ja korkeintaan ihan lähimpien sukulaisnaisten tietona. Ulkokuori ja ulkoanti on hyvinkin sliipattu ja pinnallinen. Missään en ole nähnyt enemmän esimerkiksi suoristettuja hiuksia, vaikka monillakin on todella ihanat luonnolliset kiharat.


Kertoo ehkä minusta eniten, että koko kirjan kauneimmat kuvat koko naisesta olivat nämä tässä ylläolevat hyvin luonnolliset laittamattomat kasvonaamio-kuvat :)

Vaikka kirja ei muuten oikeastaan antanut minulle juurikaan mitään, niin yksi verraton vinkki siinä oli:


Olen ihan vasta hiljattain kesän rusketusten rippeiden haihduttua alkanut käyttää itseruskettavaa kerran viikossa. Tavoitteen ei ole mikään oranssi-vivahde (vaikka lauantain levityksen jälkeen sunnuntaisin hoitelen mielelläni kotirouvailujuttuja täällä neljän seinän sisällä ennenkuin väri tasoittuu :D), vaan vähän lämpöä mun kalmankalpeeseen talvi-ihoon. Noissa itseruskeushommissa kuitenkin tietysti sen tasaisesti levittyminen on sellainen ikuinen murheenkryyni ja tämä vinkki levittää väri käsiin (ja jalkoihin) vanhalla meikkisiveltimellä on aivan loistava. Kiitos Pippa! Nyt ei tarvitse enää piilotella läikikkäitä kämmenselkiä ja sormia ;)

Olenhan usein tosiaan maininnut, että täkäläinen sisustus-tyylikään ei ole ihan se minun silmääni miellyttävä ja se tosiaan jatkaa tuota pukeutumisessa nähtyä nättiä linjaa. Kaikissa huoneissa on usein joku väri-teema ja esimerkiksi makuuhuoneessa saattaa olla lakanat, tyynyt ja verhot samaa settiä. Pippan olohuoneessa on varsin neutraalia, koska usein näkyy tumman liilaa, vaalean turkoosia ja jotain muita voimakkaita murrettuja sävyjä punaisena lankana. Vähän hotellimainen ylellinen sisustus-tyyli lienee eniten naisten mieleen (miehiltä ei vissiin näissä asioissa täällä paljoa kysytä :)).

Ja siis en nyt kirjoita tätä tekstiä mollatakseni irlantilaisia naisia - on tosi monta juttua, missä voisin ottaa heiltä opikseni! Enemmänkin tällainen oma pieni näkökantani täkäläisiin. Heidänhän mielestä mun pörrötukka ja muutenkin luonnolisempi look voi olla ihan kamala ;) Ja toisaalta on muhun tarttunut täältä myös ehdottomasti jotain ja esim. tykkään ettei täällä tarvitse käyttää mitään äiti-uniformua ja kukaan ei räväytä ripseäkään, jos ihan tavallisena arkipäivänä pukeutuu ja meikkaa huolellisesti ja pukeutuu korkeisiin korkoihin. Välillä Suomessa asuessa tuntui, että pitää vähän himmata, kun heti sai osakseen mulkoilevia katseita leikkipuistossa, hehe :D

Jeps, mutta nyt sitten lähden ohjeistamaan miehelle muutaman taulun kiinnityskohtaa ja tänään pitää pakkailla meidän huomiselle road tripille! Otan kuiteskin läppärin mukaan, että pääsen toivottavasti ihan pian taas linjoille :) Mukavaa alkuviikkoa ja kuulemisiin pian :)





Tytön juttuja ja loistavat kirppislöydöt.

13.9.2017

Huh, kamala kiirus taas ollut viime päivät, vaikka munhan pitäis vain olla tällainen kotirouva :D Nytkin itseasiassa alkaa olla jo ilta ja lapset meni just nukkumaan. Eilisen illan bloggaus-aika menikin koira sylissä takkatulta ihaillen. En valita; Aileen-myrsky pauhasi ulkona ja oli aika tunnelmallista sytyttää takka eka kertaa tänä syksynä :)

Tänään ja viime päivät mulla on erityisesti ollut mielessä tämän meidän miltei 4-vuotiaan tyttösen jutut. Pikkuhiljaa pitää mietiskellä hänen lokakuisia synttäreitänsä ja itseasiassa tilasin hänelle juuri Amazonista lahjaksi tämän Shopkins nuken. Moisia nukkeja Elsi on hartaasti ihaillut naapurin isommalla tytöllä ja ruokakaupan leluhyllystä esittänyt vienot toiveet, että tällaisia hän nyt kovasti toivoisi. Itseasiassa mun mielestä Elsin synttärilahjojen ja joululahjojen miettiminen on tsiljoona kertaa helpompaa, kuin pojille ostaminen. Osa syynä se, ettei meillä mitenkään hirveästi ole "tyttöjen leluja" eli paikat ei jo valmiiksi tursuile leikkikaluja ja toisekseen pojat nyt ei muulla ikinä leiki, kuin autoilla ja junilla. Pikkulegotkaan ei heitä lopulta yhtä paljon innosta, kuin nuo iänikuiset autoleikit. Tai sit tietysti ulkoleikit.

Näitä Shopkins-nukkeja voisi sitten vaikka toisen ostaa jouluksi ja lisäksi ehkä nyt sitten vielä ostan toisen - niin ikään naapurin tytöllä nähdyn - L.O.L surprise-pallon. Tässä on sinne lukijoillekkin hyvä kaverisynttärilahja-idea, sillä nämä kustantaa (ainakin täällä) pikkusen vajaa kympin ja yksi Suomikaveri osasi kertoa, että esim. Prismoista löytyy. Yksi kaunis kesäpäivä Elsi ja naapuri löträsivät näillä tilkassa vettä valehtelematta tuntikausia. 

Mun mielestä on ihan liikkistä, että Elsillä alkaa selkeästi olemaan vähän isomman tytön jutut. Mun vauva! Muistelisin, että just tässä nelivuotissynttäreiden alla, about kuukautta aikaisemmin, lapset muuttuvat kertaheitolla palleroisista jotenkin isommiksi. Onhan se vallan haikeata, mutta toisaalta hän on kovin hellä ja hellydenkipeä tapaus eli sellaista vauvamaista palleroisuutta löytyy. 

Mehän just käytiin paikallisessa neuvolassa Elsin kanssa tarkastuksessa ja hänen kasvunsa huitelee sielä plussakäyrillä jossain. Pituutta, kun on taas tullut useita senttejä, olen tehnyt muutamia fb-kirppislöytöjä hänen vaatekaappiinsa:

Nämä molemmat tunikat ovat samalta myyjältä (kuka on kyllä tuttu muuteskin ja olen hänen vuoden vanhemman tyttönsä vaatteita ennenkin ostellut Elsille) ja ensiksi ostin tuon harmaa ruudullisen (kuinka tyylikäs kuosi muuten tällä hetkellä!) ja, kun Elsi ihastui siihen ikihyviksi, ostin tuon toisenkin. Liam oli todella yllättynyt näistä ostoksista, koska meillä ei a) juurikaan ole ollut mitään aplikoituja juttuja ja b) tuo ylempi on erittäin pinkki meidän aikuisten makuun. Mutta tottahan se on;  on vain ostettava enemmän ja enemmän sellaisia, mitkä on tyttösen mieleen. Onneksi noin pääsääntöisesti meillä on yhteneväinen maku ja ne minun alkukesästä ostaman iiiihanat rusettishortsit, mitä Elsi vihasi ihan kauheasti, muuttuivatkin maailman ihanimmiksi, kun naapuri Lucylla oli samanlaiset. Olen kyllä näihin edullisiin ostoksiin tosi tyytyväinen! Molemmat ovat siis H&M:n aiksemmasta mallistosta. 

Kateeksi käy Suomen live kirppariostot ja -myynnit. On mullakin onneksi muutama luotto-ostaja, mutta onhan tuo postitus oma hommansa - puhumattakaan postimaksuista. Tietenkin hinnoittelu itsepalvelukirpparille vie aikaa, mutta kyllä niissä yleensä kiertää tavarakin aika mukavasti. 

Yksi juttu tässä kyllä mietityttää. Elsi haluaisi toivoisi ihan hirveästi sellaista polyesteri prinsessa rooliasu-mekkoa. Eikä ihan mitä tahansa, vaan yhä edelleen hän ihannoi Tuhkimoa yli kaiken. Näin sellaisen kyllä lelukaupassa, mutta jotenkin vielä vähän kauhistuttaa sellaisen ostaminen, heh! Toisaalta tiedän, että hän tulisi niin ikionnelliseksi. Saankohan perusteltua ettei sellaista sitten käytetä kuin leikeissä? :D

Mä en tiedä miksi, mutta mä varmaan odotan aina lasten synttäreitä yhtä paljon, kun he itsekkin :) En jaksaisi odottaa, että he näkevät lahjansa ja ilmapallot ja muut koristeet ja kakut. Eikä meillä edes harrasteta mitään kovin kummallisia teemabileitä ja kuorotteita ja tilpehöörejä, mutta onhan se aina tosi spesiaali päivä ihan sellaisena kotikutoisenakin :)

Et näitä juttuja mä tässä olen viimepäivät miettinyt. Ja on mulla yksi toinenkin postausaihe kielenpäällä kunhan saisin ajatukseni puettua sanoiksi. Siitä sitten toisella kertaa!

Kivaa keskiviikkoa ja kuullaan pian :)




Viikonloppu-rullat.

8.9.2017
Näitä kevätrullia olenkin ehtinyt jo hehkuttamaan ja lupailemaan "reseptiä". Näitä Vietnamilaisia riisirullia voi tietenkin valmistaa miljoonalla eri tavalla, mutta tässä nyt tämä minun tapani :) Ajattelin ajoittaa tämän ruokapostauksen tähän viikonlopun kynnykselle, sillä nämä ovat vähintään yhtä herkullista ja helppoa rullailtavaa, kuin vaikka tortillat, mitä monissa kodeissa syödään perjantain tai lauantain kunniaksi.


Riisipapereita saa ostettua isommista marketeista ja ainakin Suomessa ollessani näin näitä Prismassa. Löytyvät sieltä samoilta hyllyiltä, missä lienee sushi-värkit. Samaa Blue Dragon merkkiä saa täältä Irlannistakin. Kaikista edullisimmat riisipaperit myös Aasialaiset ruokakaupat (esim. helsingin Hakaniemessä löytyy) ja itsekkin kävin ostamassa ison pinkan paikallisesta Malesialaisesta kaupasta, mutta harmikseni nämä mun paperit olivatkin tuollaista pienempää kokoa. Itse tykkään enemmän niistä isommista tortillakokoisista riisipapereita, kun näiden kanssa menee vähän näpräämiseksi :D

Me ei syödä tofua ihan hirveän usein (en ole ihan varma mitä mieltä olen soijatuotteiden syönnistä), mutta näihin se sopii mun mielestä erinomaisesti. Itse tapaan paistaa tofun oikeastaan aina samalla tavalla eli

- silppuan pieneksi punasipulin ja pari kolme kynttiä valkosipulia, leikkelen tofun pitkittäin.

- laitan pannulle lämpiämään seesamöljyä (tai kookosöljyä), loraukset soijakastiketta ja teelusikallisen dijon-sinappia (wholegrain mustard lienee sama aisia)

- sitten rupean kuulottamaan sipuleita pikkusen ennen kuin lykkään tofut paistumaan. Tässä vaiheessa voi vielä roiskia lisää soijakastiketta päälle. Yritän paistaa tofut niin, että ne ruskistuu jokapuolelta.


Tällä kertaa leikkasin lisätäytteiksi avocadoa, jäävuorisalaattia, ituja ja kuorimaveitsellä suikaloitua porkkanaa. Kerran paistoin lehtikaalia sipulin kanssa, myös kurkku pitkulaisina paloina on erityisesti meidän lasten mieleen ja jäävuorisalaatin sijaan ihan kaali taikka lehtisalaatti ovat myös tosi kivoja.

Tofun lisäksi näissä voi käyttää mukana myös ankkaa, kanaa, katkarapuja, pihvinpaloja jne.

Oikeastaan en voi laisinkaan ottaa tästä rulla-intoilusta kunniaa, sillä näihin minut tutustutti paras ystäväni Suomessa. Hän teki meille myös aivan sairaan hyvää kastiketta rullille maapähkinävoista ja hoisin-kastikkeesta (puolet ja puolet), mutta huomasin, että täkälaisissä hoisin-kastikkeissa on ainakin vehnää eli ei sovi mulle. Mut vehnäongelmattomat - kokeilkaa ihmeessä!


Sit rullailu hommiin! Riisipaperit ei tarvitse kuin kevyesti kostuttaa laakeassa astiassa lämpimässä vedessä. Mielestäni on paras dipata paperit veteen molemmin puolin n. 10-20sek puoli sillätavalla, että eivät ihan pehmene vaan jääväät ikääskuin samantyyliseksi, kuin liivatelehti. Paperissa on kuitenkin tässä vaiheessa sen verran kosteutta, että se sulaa lautasella pehmeäksi, kun mietit, millä se täyttää.


Kuten sanoin; näitä pikkupapereita oli vähän hankalampi täuyttää, kuin isompia, mutta hyvin samaan tyyliin, kun muutkin wrapit: täytteet keskelle alaosaan ympyrää, käännä sivut sisään ja sitten rullaa melko napakasti. Riisipaperi venyy, mutta myös hajoaa aika herkästi. Päälle voi hyvin kietoa vaikka toisen paperin.


Ja sitten vain syömään. Voin kertoa, että mulla oli ihan hirveä nälkä näitä taiteillessa ja kuvatessa, et sori vaan jos kuvat ei ole ihan priima laatua, kun olin niin kiire syömään :D

Ihana yhdistelmä raikasta salaattia ja suolaista tofua ja melkein karamellisoituneita puna- ja valkosipulia, nam!

Nyt pitäsi sitten vain oikeasti keksiä mitä tehdä ruoaksi tänä viikonloppuna. Näitä en ehkä heti kehtaa nyt putkeen tehdä parin päivän välein, että jotain helppoa ja kivaa täytynee kehitellä.

Mitä teillä syödään tänä viikonloppuna?